MilFight

MilFight - Sotilaskamppailu on Hannu Maunulan eri kamppailulajien käytännöllisimpiä
puolia yhdistämällä kehittämä ja vetämä kamppailulaji.

Kamppailutaitojen kehittämisen lisäksi kiinnitetään huomio urheilulliseen puoleen eli
fyysisen ja henkisen kunnon kehittämiseen. Itsepuolustus on vahvasti mukana kuviossa
ei ainoastaan passiivisena, vaan myös aktiivisena toimintatapana. Vastustajaa ei pyritä
vahingoittamaan pysyvästi ja lakeja kunnioitetaan.

MilFight ei aseta rajoja erilaisten tekniikoiden käyttämiseen kuten perinteisissä lajeissa
on tapana. Tekniikat ovat käytännöllisiä, kohtuullisen hyvin opittavissa olevia. Akrobatia
on jätetty pois liikkeistä.

MilFight:a voi harrastaa Maanpuolustusyhdistyksen MilFight - reserviläisen voimankäyttö-kursseilla.
Tällä hetkellä (02/2005) kursseja järjestetään ainakin Vaasassa.

Hannu Maunulalla on takanaan parikymmentä vuotta kokemusta budo-lajeista, mm. judon
musta vyö ja escrima-kouluttajan pätevyys.

Vaasassa on keväällä 2005 Combat Sampo-sotilaskamppailu-leiri, jossa kouluttajan itänaapurin
sotilas- ja miliisikouluttaja.

Harjoittelusta

Omakohtaisena kokemuksena voin suositella MilFight:ia myös keskivertokansalaiselle, joka on
kiinnostunut fyysisen kunnon kohottamisesta, itsepuolustustaidosta ja kamppailutekniikoista.

Kamppailulajeja harrastaneille MilFight tarjoaa alustan laajentaa kamppailutaitojaan ja
mahdollisuuden vääntää eri tekniikoilla erilaisia vastustajia vastaan.

Tyypillinen harjoituskerta koostuu kunnon lämmittelystä, tekniikkakertauksesta ja uuden tekniikan/
liikesarjan opettelusta. Tekniikkaa puretaan pois nousevalla rasituksella ja testataan tekniikan
toimivuus myös uupumuksen alla. Loppupuolella yleensä matto- ja/tai pystyvääntö, sekä kuntopiiri.
Lopuksi mittava ja monipuolinen venyttely.

Harjoittelu on fyysisesti varsin vaativaa ja nesteytys-, ravinto- ja mineraaliasioista on syytä pitää huolta.

Termejä

Vääntö  kamppailuharjoitus käytännössä vastustajan kanssa
- mattovääntö kamppailuharjoitus maassa, lähtötilanne polviltaan, ei lyöntejä ja potkuja
niskaan kohdistuvat liikkeet rajoitettuja
- pystyvääntö kamppailuharjoitus pystystä, suojat päällä, mukana lyönnit, potkut, ei heittoja
semi-kontakti: potkut medium, keskivartalo full, päähän kohdistuvat light
ei päähän kohdistuvia potkuja
merkkaus lyönti- ja potkutekniikka, jossa vain kevyellä kontaktilla pyritään merkitsemään osumat ja aukot vastustajan suojauksessa
suojat harjoittelussa käytetään suojia: hammas- ja alasuojat, (nyrkkeily-)hanskat ja säärisuojat. Lisäksi suositellaan päänsuojaa

Kamppailua keski-ikäiselle

Itse lähdin liikkeelle harrastukseen puolivahingossa tavattuani komentajakapteeni Hannu Maunulan työasioissa.
Kiinnostus kamppailulajeihin oli muhinut mielessä 10 vuotiaan poikani suoritettua jo lilan vyön omassa lajissaan.
Kamppailulajien valmennus ja ohjaus kuuluu myös huippuluokkaan näkemiini muihin lajeihin verrattuna.

Ensimmäinen harjoitus kertoi karun totuuden: harjoitukset kestivät noin kaksi tuntia. Menossa oltiin koko ajan
ja kaikenlainen kaatumisharjoittelu, suojaukset, lyönnit ja potkut mattoon imivät mehut miehestä todella tehokkaasti.

Laiskalle harjoittelijalle laji on optimaalinen siinä mielessä, että harjoituksissa ei juuri voi laiskotella.
Menoa riittää koko ajan ja tahti kiihtyy loppua kohti.

Harrastus olisi varmasti jäänyt kesken ilman harjoitukseen kuuluvaa mittavaa lämmittelyä ja erittäin pitkää ja
monipuolista venyttelyä ja rentouttamista. Lisäksi myöhäisen harjoitteluajankohdan (21:00-23:00) seurauksena
seuraava yön uni jäi vajaaksi ja seuraavana päivänä oli takki tyhjänä töissä.

Lajissa tulee jonkin verran kolhuja, jotka rajoittuvat yleensä otteen tai asennon lipsahtamisesta johtuviin
mustelmiin, naarmuihin ja venähdyksiin. Itse olen joutunut jättämään väliin yhden harjoittelukerran rinta-
lastan ja -rangan kivuista johtuen. Alussa innostuin lyömään mattoon kovaa. Liike oli kropalle täysin vieras ja
kostautui kolotuksena.

Kurssille osallistuja ovat pääosin varsin tervejärkisiä ja tavallisia ihmisiä. Harjoituksissa ja väännössä voi valita
omaan filosofiaansa sopivan harjoittelukumppanin.

Ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen lajiin on näkemisen arvoinen. Pitkätkään selittelyt eivät välttämättä auta
asenteen muutokseen. Tutut ja sukulaiset katsovat hiukan pitkään kuultuaan harrastuksesta. Yksi uusi kurssilainen
huomasi jatkokurssilla kavereitaan, jotka ei olleet koskaan kertoneet lajistaan. Viisas vaikenee...